Oma treenaaminen - Mitä, miksi, milloin? Onks pakko?

Syksyn lopuksi peruskurssilaisten ensimmäinen vyökoe lähestyy. Vieläkö kannattaa ottaa paineita pärjäämisestä ja alkaa hinkata tekniikoita hullun lailla? Ei. Jos olet käynyt treeneissä jokseenkin säännöllisesti ja yrittänyt kuunnella, mitä ohjaajat höpisevät, olet oikeilla jäljillä.

Mutta jossain vaiheessa omasta treenaamisesta olisi hyvä tulla juttu, ainakin jos haluaa edetä karatessa. Tämä postaus luotaa hieman sitä, mitä "oma treenaaminen" tarkoittaa, miten sitä voi tehdä ja missä.

Häh mä käyn jo treeneissä, pitääkö tästä jotain kotiläksyjäkin vielä?

Tietenkään omaehtoinen treenaaminen ei ole pakollista! Honbuun ovat tervetulleita myös karaten kevyemmin ottavat. Mutta... jos kuuluisit heihin, et varmaankaan lukisi tätä blogia. Tie obsessiiviseksi väkivaltaentusiastiksi vaatii sen, että karatea ajattelee myös joskus treenien ulkopuolella. Aivan ensimmäinen asia itsenäisessä treenaamisessa onkin se, että treenaamista muistaa ajatella. Tähän liittyen tämän kirjoituksen ensimmäinen quick tip: en suosittele ajattelemaan, että "tätä pitäisi treenata". Suosittelen sen sijaan ajattelemaan "tätä haluaisin treenata" tai "tätä voisin treenata". Silläkin uhalla että kuulostan tautologilta, oma asenne opittaviin juttuihin vaikuttaa yllättävän paljon treenimotivaatioon.

Yksin

Erityisen tärkeä asia, mitä jokainen karateka voi harjoitella vaikka kotona yksin, on perustekniikka - ja myöhemmin myös kata. Perustekniikka on kehonkäytön hiomisessa korvaamaton työkalu, sillä sen kanssa saa opetella kehon eri osien mekaniikkojen vaikutuksia toisiinsa ilman, että täytyy ajatella sen toisen tyypin kehoa. Monilla on alussa melkoinen motivaatiokuoppa perustekniikan tekemiseen. Se voi tuntua vain täysin arbitraariselta käden siirtämiseltä pisteestä A pisteeseen B. Tämä näkemys muuttuu sitten kokemuksen karttuessa, mutta ennen sitä toistoja kannattaa silti tehdä, ja hioa ohjaajien antaman palautteen perusteella niitä kohtia, joista palautetta on tullut.

Perustekniikka on siitä cruel mistress, että omaa etenemistään on vaikea huomata. Quick tip 2: Oman tekemisen videointi voi olla hauskaa (tai sitten musertavaa, mutta opettavaista joka tapauksessa). Tekeminen tuntuu yleensä paremmalta kuin miltä se näyttää, ja videointi auttaa saamaan realistisemman kuvan siitä, missä on parannettavaa ja mitä asioita kannattaa ajatella.

Videoista voi löytää tilanteita, joista jää täydeksi mysteeriksi, miten ne edes pääsivät tapahtumaan.

Yksi oma suosikkini oman treenaamisen apuvälineistä on treenipäiväkirjan pitäminen. Aloitin tuntien merkitsemisen ja muistiinpanojen tekemisen graduoituani oranssin vyön, enkä ole vielä lopettanut. Omaan treenipäiväkirjaani pyrin kirjoittamaan vähintäänkin treenitunnit, opitut tekniikat ja saamani palautteet. Tekniikoiden ja palautteen ylös kirjoittaminen on erityisesti hyödyllistä, sillä ne pysyvät siten paremmin mielessä, eikä aina tarvitse saada noottia samasta asiasta (itse saan kyllä silti... oh well). Suosittelen tekemään hyvin yksityiskohtaiset muistiinpanot erityisesti uusista asioista, ja vanhojenkin uudelleen ylös kirjoittaminen parantaa muistijälkeä. Kuitenkin: treenipäiväkirja on apuväline eikä itsetarkoitus. Joskus laiskottaa, ja omat merkintäni ovat paljon useammin lyhyitä kuin pitkiä.

Tuntien seuraaminen on Honbussa tärkeää myös siksi, että vyökokeissa vaaditaan tiettyä tuntimäärää, että saa ylipäänsä osallistua. Niitä voi merkkailla omaan harjoituskorttiin, tai perustaa tarkoitukseen oman tiedoston. Jotkut käyttävät kynää ja paperia, toiset Exceliä. Yhtä oikeaa tekniikkaa ei tämän suhteen ole.

Yhdessä

Suurin piirtein samantasoisten treenikavereiden löytäminen helpottaa treenaamista paljon, sillä paritekniikoita ei voi treenata yksin. Myös perustekniikka ja kata ovat hauskempia porukassa, sparraamisesta puhumattakaan! Tämän takia peruskurssilaisia yritetään ryhmäyttää keskenään jo alusta asti - kurssilaiset hyötyvät sekä toisistaan että ylempivöisten kanssa treenaamisesta. Ylempivöisten motivoiminen auttamaan vasta-alkajia voi erityisesti vyö- ja natsakokeiden alla olla hieman haastavaa, mutta on sitäkin nähty tapahtuvan.

Treeniporukan löydyttyä Honbun vapaavuoroa ja Kisahallin treenitiloja kannattaa hyödyntää. Vapaavuorolle, joka on siis lauantaisin klo 15:30-17:00 Unidojolla, saa aina tulla, vaikka siellä olisi Honbun teematreeni. Kannattaa kuitenkin aina tarkistaa etukäteen kalenterista, että vuoroa ei ole annettu pois! Joskus Honbu nimittäin vaihtaa lauantaivuoroja muiden seurojen kanssa. On myös suositeltavaa kysellä, onko kukaan avaimellinen menossa vuorolle siltä varalta, että edellinen vuoro on tyhjä.

Porukassa treenatessa kannattaa etukäteen myös miettiä, mitä aiotte tehdä, ettei homma mene täysin seisoskeluksi. Alussa voi olla hankala uskaltaa itsekseen aloittaa tekeminen, mutta tämä korjaantuu innostuksen ja kokemuksen karttuessa melko itsestään. Jos ei keksi tekemistä, aina voi ensin vähän tapella.

Sananen vielä pidemmällä tähtäimellä: Vakituisen treeniporukan löytäminen voi olla vaikeaa, mutta siihen kannattaa pyrkiä. Tekniikoita on tärkeää harjoitella mahdollisimman erilaisten treeniparien kanssa, mutta tuttujen kaverien kanssa harjoitellessa voi nostaa intensiteettiä aivan eri tavalla. Kovalla vastuksella treenaaminen sisältää aina riskejä, mutta ne vähentyvät hieman, kun tuntee treenikaverinsa. Vastuksellinen treenaaminen on äärimmäisen tärkeää, jos haluaa kehittyä hyväksi kamppailijaksi, ja turvallinen porukka auttaa tässä todella paljon. Myös, karatesta keskusteleminen muiden karatekoiden kanssa on hauskaa ja kehittävää!