Mitä Honbussa tehdään?

Tämä postaus tulee olemaan jälleen kerran lähinnä lista asioista. Nyt listauksen aiheena ovat asiat, joita Honbussa tehdään. Niitä voidaan kuvata useammalla tasolla, joista tähän esitykseen on valikoitu kaksi selkeintä. Siihen, mitä kamppailulajeja Honbussa harrastetaan, vastataan honbu.fi-sivulla. (Klikinsäästäjä: Kaikkia. Meillä harrastetaan kaikkia lajeja. Ainakin kaikkia kivoja.)

Teoriassa

Honbun agendalla on viisi asiaa, joiden olisi löydyttävä kaikista treeneistä. Listan on kehittänyt Jyrki Innanen.

Turvallisuus

Tämä on aina listan ensimmäinen asia. Honbussa käytetään erilaisia suojia tilanteen mukaan, mutta sen lisäksi turvallisuutta edistetään kommunikoinnilla (ks. aiempi kirjoitus aiheesta), turvallisilla tekniikoilla sekä turvallisuusohjeilla, joita on välttämätöntä kuunnella jos haluaa harjoitella Honbussa.

Hauskuus

Meille tämä on myös erityisen tärkeää. Honbussa harjoitellaan karatea ystävien kanssa, eikä tatamilla ole vastustajia, vain harjoituskavereita. Treeneissä saa nauraa ja siellä saa olla kivaa, eikä uusien ystävien löytäminen ole kielletty. Vaikka tummempivöiset voivatkin ajoittain näyttää haudanvakavilta ja aggressiivisilta harjoitellessaan, on kyse yleensä kuitenkin eniten keskittymisestä (keskittynyt ja vakava ilme näyttävät suurin piirtein samalta, kun suu on täynnä hammassuojaa!).

Kamppailullisuus

Honbussa harjoitettava karate on sekä kamppailullista että itsepuolustuksellista. Joka treeneissä pyritään tuomaan mukaan erityisesti kamppailullisia elementtejä esimerkiksi sparrin tai Reino-setäsimulaatioiden (opit kyllä myöhemmin, mikä se on) muodossa. Tällä tarkoitetaan yleisesti ottaen sitä, että Honbun treeneissä harvoin tehdään esimerkiksi trikkipotkuja tai muita asioita, jotka ovat kyllä näyttäviä mutta kamppailu- tai itsepuolustustilanteessa epäkäytännöllisiä. Joskus niitäkin tehdään huvin vuoksi, ja kutsumme niitä hellittelevästi "ninjatekniikoiksi".

Liikunnallisuus

Honbussa harjoitteleminen on vähän myös urheilua. Treeneissä on tarkoitus tulla hiki ja hengästyä edes vähän. Se on lopultakin aika hauskaa ja hyvin palkitsevaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Honbussa harjoittelulle olisi kuntorajoitus - kuten sanottu aiemmassa postauksessani, kunto kyllä kasvaa ihan huomaamatta treenaamisen ohessa. Kaiken voi siis tehdä omalla tasolla, ja kunnon loppuessa levätä hetkisen tatamin reunalla.

Yhteisöllisyys

Honbu on yhteisö. Treeneissä pyritään ystävälliseen tunnelmaan, ja perjantaisin rentoudutaan paikallisessa tarjoiluliikkeessä. Välillä myös järjestetään kaikenlaisia leffailtoja, peli-iltoja ja muita tutustumistapahtumia. Mättämisenkin lomassa honbulaiset pitävät tärkeänä sitä, ettei kenellekään jää siitä paha olo. Tämä elementti tukee kaikkia muita elementtejä vetämällä treenaajia yhteen. Karate on ehkä yksilölaji, mutta sen harjoittelu on ryhmätyötä.

Käytännössä

Honbussa harjoitellaan karatea neljällä tavalla. Tämä jaottelu on ihka omien aivojeni tuotosta!

Perustekniikka

Tämä on sitä, kun seistään rivissä ja huidotaan ilmaan opettajan huutaessa numeroita. Perustekniikka opettaa muun muassa voimantuottoa, keskittymistä ja liikkeiden ratoja. Opettajan on tällaisesta helpompi nähdä, teetkö jonkin asian oikein, ja harjoittelijalle itselleen se on arvokasta samasta syystä. Perustekniikkaa tehdessä on hyvä oppia visualisoimaan hyökkääjä - se auttaa hahmottamaan, mihin kohtaan lyönnin olisi tarkoitus osua, mihin tähdätä ja millaisiin hyökkäyksiin torjunnat käyvät. Omasta mielestäni perustekniikka on kivaa, koska siinä on haasteellisuutensa vuoksi niin paljon opittavaa.

Kata

Kata eli liikesarja on vähän kuin perustekniikkaa, mutta yleensä ilman että opettaja huutaa numeroita. Yksittäinen kata sisältää nimensä mukaisesti sarjan liikkeitä (lyöntejä, potkuja, torjuntoja, kuristuksia jne), jotka suoritetaan tietyssä järjestyksessä. Eri karatetyylisuunnissa katan halutaan näyttävän erilaiselta. Koryu uchinadissa katan toivotaan näyttävän voimakkaalta ja tehokkaalta, eikä kataa tehdessä pysähdellä erityisen paljon.

Kata kehittää samoja asioita kuin perustekniikkakin, mutta hieman eri kontekstissa. Lisäksi kataa tehdessä pääsee harjoittelemaan tekniikasta toiseen siirtymistä, mitä ei perustekniikkaa tehdessä useinkaan harjoitella. Tämä on oiva tapa kehittää omaa intuitiota siitä, mikä tekniikka mistäkin asennosta toimii parhaiten. Sanotaan, että alun perin kata on ollut tapa harjoitella karatea silloin, kun harjoitusparia ei ole ollut saatavilla, mutta se toimii myös kätevänä muistisääntönä siitä, mitä kaikkia liikkeitä on olemassa.

Pariharjoitteet

Pariharjoitteisiin kuuluvat esimerkiksi futari geikot, kihon oyo jutsut, goshin jutsu ja tegumit* - asiat, joita siis tehdään kahdestaan parin kanssa. Useimmiten pariharjoitteet ovat ennalta määrättyjä, eli sekä hyökkäys että torjunta ovat ennalta määrättyjä, ja tarkoituksena on harjoitella tiettyä tekniikkaa. Näin ei kuitenkaan aina ole - esimerkiksi goshin jutsussa hyökkäys useimmiten voi olla joko jokin muutamasta valinnaisesta tai mikä vain mieleen tulee, ja puolustukseksi riittää mikä tahansa, mikä toimii. Kun sekä hyökkäys että puolustus ovat vapaita, puhutaan sparraamisesta tai simuloinnista.

Pariharjoitteet opettavat muun muassa käyttämään voimaa (sekä tuottamaan että kontrolloimaan), soveltamaan tiettyjä tekniikoita tietynlaisiin tilanteisiin sekä hahmottamaan oman ja parin kehon toimintaa. Pariharjoitteita voi tehdä usealla vastustustasolla, joissa kaikissa on oma hyötynsä. Erityisen olennainen osa pariharjoittelussa ovat erilaiset uhkatasot, ja puolustuksen sovittaminen samaan skaalaan koetun uhan kanssa.

*) "Olipa siinä paljon japania, en mä ymmärrä noista mitään!"

-Ei se haittaa, noita termejä ei tarvitse ymmärtää vielä. Jos kuitenkin haluat nörtätä vähän, niin tutustu koryu uchinadi -spesifiin karatesanastoon täällä!

Sparri

Sparraaminen on sitä, kun kaksi (tai useampi!) ihmistä yhteisesti sopivat tappelevansa keskenään. Sparraaminen kehittää soveltamiskykyä, refleksejä, etäisyydentajua ja ajoitusta, sekä on lähin tapa simuloida luonnollista kamppailutilannetta. Kun "sparrataan" itsepuolustustilanteita, puhutaan sparrin sijaan simuloinnista.

 

Sparrata voi myös useammalla kontaktin asteella ja nopeudella, ja se voi näyttää hyvin vaihtelevalta. Kontaktin asteella tarkoitetaan tietysti sitä, kuinka paljon lyöntejä ja potkuja kontrolloidaan. Ihan kevyt sparri on erityisen hyödyllistä alkuvaiheessa, kun aloittelija vasta totuttelee manipuloimaan omaa kehoaan, saati sitten toisen ihmisen kehoa

 

Sparratakseen kovempaa täytyy hyväksyä se, että tulee myös itse lyödyksi kovempaa. Kuitenkin Honbussa ei koskaan lyödä täydellä kontaktilla päähän.

 

Honbussa ei myöskään koskaan ole tarve sparrata yhtään kovempaa, kuin mitä oma mukavuusasteesi on. Ennen erän alkua sovitte parin kanssa, mikä on hyvä kontaktin taso, ja mikäli teillä on eriävä näkemys näistä, kompromissi on aina täsmälleen niin kova kontakti, kuin kevyemmin ottaa haluava tahtoo.

Yhteenveto

Honbun harjoituksia voi kategorisoida muillakin tavoilla, mutta nämä olivat ne, joista lienee eniten hyötyä. Peruskurssin aikana ei tarvitse vaivata päätään näillä liikaa, vaan keskittyä pitämään hauskaa ja opettelemaan turvallista treenaamista.

Luokittelematonta treenaamisen iloa!