maanantai 12. syyskuuta 2016

Kommunikaation merkitys turpaanvedossa



Jälleen kerran: hei kaikki uudet peruskurssilaiset! Teillä on tänään ollut ensimmäinen treeninne, toivottavasti siellä oli kivaa! Tässä postauksessa haluan teroittaa erästä asiaa, joka tekee treenaamisesta varmasti vielä kivempaa kaikille, nimittäin kommunikaatiota. Tätä taisi tulla sivuttua jo jossain aiemmassa postauksessa, mutta aihe on sen verran tärkeä, että ansaitsee oman julkaisunsa.

Karate on väkivaltaan valmistava laji. Väkivaltaan johtaneissa tilanteissa voi olla useita syitä sille, miksi tilanne siihen ajautui - psykiatri Hannu Lauerman sanoja mukaillakseni, yleinen syy väkivaltarikoksiin Suomessa on osallisten keskenään ristiriitaiset näkemykset Kossupullon omistussuhteesta (kriminaalipsykologian luento, 2016). Monet väkivallan syistä palavatkin tarkemmin tarkasteltuna kiinni yhteen ja samaan seikkaan: epäonnistuneeseen kommunikaatioon. Dojolla huono kommunikaatio voi johtaa pahan mielen lisäksi myös vakaviin vaurioihin. Vaikka vahinkoja voi sattua aina, eikä niiltä voi täydellisesti suojautua, voi niiden riskiä kuitenkin pienentää. Yksi tällainen pienennyskeino on luonnollisesti kommunikaatio.

Karatessa oppii monenlaista aina itsetunnosta kehonhallintaan. Yksi asia, mitä karatessa kuitenkaan ei opi (vaikka treenaisi 40 tuntia päivässä), on ajatusten lukeminen. Tämän vuoksi on ehdottoman tärkeää opetella kommunikoimaan treeniparin kanssa. Seuraava lista sisältää asioita, joista on aina sallittua keskustella parin kanssa:

- kuinka kovaa haluat tehdä tekniikkaa
- kuinka kovaa haluat sparrata
- jos jokin osa ruumiistasi on rikki tai vaatii erityistä varovaisuutta
- jos haluat mennä sittenkin lujempaa tai hitaampaa kuin mitä aiemmin sovittiin
- jos kesken treenin sattuu liikaa
- jos pelottaa

Kun parisi kommunikoi sinulle jostain treenaamiseen liittyvästä, esimerkiksi yllä olevista asioista, sinun tehtäväsi on kuunnella ja ottaa saamasi tieto huomioon. Joka tilanteessa mennään sen osapuolen mukaan, joka haluaa tehdä kevyemmin. Vaikka itseä huvittaisi sparrata 90 % voimalla, ja parisi haluaisi sparrata vain kevyesti 10 % voimalla, kompromissinne sparrin kovuusasteesta on 10 %. Sama pätee luonnollisesti myös paritekniikoihin ja kaikkeen muuhunkin. Hiljaa ja hitaasti tekeminen on oiva tilaisuus harjoitella omaa kontrollia ja tekniikkaa. Honbussa harjoitellessa ensimmäisenä prioriteettina on aina turvallisuus. Omia rajoja on kiva kokeilla, mutta tarvitset siihen suostuvan partnerin ja turvallisen ympäristön.

Kuinka sitten kirjaimellisesti muotoilla nämä tarpeelliset kommunikaatiot? Helpoin tapa on esittää ne toteamuksen muodossa: "mä haluaisin tehdä tätä aika kevyesti nyt." Voit myös esittää kysymyksen: "miten kovaa sä haluat mennä?" tai "haluaisitko sä tehdä tätä vähän kovempaa/hiljempaa/hitaammin?"

Huomaa, että kysymykseen "voitaisko ottaa kevyesti" vastaus on aina "totta kai".

Meidän treeneissä ei siis ole tarkoitus pelottaa. On hyvä pyrkiä menemään hieman oman mukavuusalueensa ulkopuolelle aina välillä, mutta se on sinun päätöksesi, ei parisi.

Mukavia treenejä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti