Se oikeaoppisen tekniikan Yksi Totuus

Tähän mennessä jotkut peruskurssilaiset ovat saattaneet huomata, että jokainen ohjaaja tekee opettamansa tekniikat hieman eri tavalla. Mitä tästä pitäisi ajatella? Tässä kirjoituksessa koitan valottaa syitä eroihin, sekä mahdollisesti luoda ymmärrystä siihen, miksi näin on ja miksi se on ihan okei.

Honbulaiset tulevat useista eri kamppailutaustoista, mikä saattaa vaikuttaa siihen, miten he tekevät perustekniikkaa. Oman kamppailu-uran alussa opittuja tapoja voi olla vaikea myöhemmin muuttaa, etenkin jos sille ei ole mitään perusteltua syytä.


Mitä nämä perustellut syyt sitten ovat?

Karatessa, kuten kamppailussa yleensä, on monia tapoja tehdä asiat väärin, mutta myös monia tapoja tehdä ne oikein. Honbussa nyrkkisääntö oikean ja väärän erottamiseksi on kysyä, toimiiko tekniikka vastustelevaa vastustajaa vastaan. Itsepuolustustekniikassa on erityisen tärkeää löytää se tapa, jolla tekniikan periaatteen saa toimimaan itselleen. Esimerkiksi kaadoissa ja lukoissa pituus- ja painoerot sekä raajojen mittasuhteet vaikuttavat todella paljon siihen, mikä onnistuu ja mikä ei. Tekniikan toimivuus voi siis vaihdella vastustajan mukaan. Oman tyylin löytää kokeilemalla ja kehittymällä.

Entäs sitten ilmaan tehty perustekniikka? Mitä tehdä, kun viime viikolla näytettiin jodan uke näin, ja tällä viikolla se näytetään noin? Peruskurssilaisen kehonhallinta on usein vielä lapsen kengissä. Tästä syystä yhden ohjaajan tyylin imitoiminen voi tuntua helpommalta kuin toisen, ja siihen ensimmäisenä kokeiltuun tai helpoimmalta tuntuvaan voi tuntua houkuttelevalta fakkiintua. Kannattaa kuitenkin yrittää tehdä asiat aina siten kuin sen kerran ohjaaja neuvoo - tällä tavalla kehittyy, repertuaari kasvaa ja opit ymmärtämään, mikä omalle kehollesi toimii parhaiten.

Monet värivöisistäkin vielä haaveilevat siitä, että edes perustekniikassa ja katassa olisi se “yksi totuus”. Sellaista ei kuitenkaan ole, ja sellaiseen tuskin koskaan päästäänkään Honbun kaltaisessa kamppailuyhteisössä, jossa jäsenten taustat ja kakkoslajit ovat moninaisia, ja painoarvo on tekniikan toimivuudessa eikä yhtenevässä muodossa. Vyökokeessa katsotaan näiden osalta onneksi toimivuutta ja systemaattisuutta - ei sitä, että jokainen raaja on millintarkasti oikeassa asennossa. (Välihuomio: keltaisen vyön vyökoevaatimusten taso on, että tekniikat erottuvat toisistaan. Tätä asiaa ei siis vielä peruskurssilla kannata lainkaan stressata.)

Honbulaisten monet tavat piiloutua.

Mikä kaikki kuitenkin on yhteistä?

On olemassa myös elementtejä, jotka löytyvät jokaisen honbun ohjaajan (ja toivottavasti myös treenaajan) tekniikasta, ja jotka sisäistämällä oma pohja kehittyy varmasti hyväksi. Niistä näkyvin esimerkki on lantion käyttö. Koska lyöntien ja torjuntojen voima tuotetaan jalalla (toinen yhteinen elementti), jos lantio ei liiku, ei voima siirry jalasta käteen. Muitakin yhteisiä elementtejä on, mutta en ala käydä niitä läpi tässä, sillä ne selviävät kyllä treenivuosien karttuessa.

Yhteenvetona voisi sanoa, että siitä, että tekniikoita näytetään eri tavalla eri treeneissä ei kannata huolestua. Näitä erilaisia tapoja yhdistävät periaatteet löytää omaan tekniikkaansa käymällä ahkerasti treeneissä ja kuuntelemalla opetusta. Osallistuminen karaten syvimmän olemuksen pohdiskelusessioihin Mr Donissa nopeuttaa tekniikan omaksumista huomattavasti.