Etiketin merkitys
Japanilaisten ja japanilaistuneiden kamppailulajien kohteliaisuusperiaatteet kumpuavat japanilaisesta kulttuurista, joka perinteisesti on ollut hyvin hierarkkinen. Joillekin suomalaisille kumartelu voi tuntua teennäiseltä tai turhalta, mutta siinä on kuitenkin jotain itua: dojolla se on helppo, yhteisesti ymmärretty signaali, tapa osoittaa yhdenvertaista kunnioitusta treeniparille. Se on myös tapa muistuttaa itselle, että dojolle ei olla tultu korostamaan omaa egoa ja paremmuutta, vaan oppimaan uutta ja kehittymään hyvässä hengessä ja yhteistyössä treenikavereiden kanssa. Huomaathan, että myös ohjaajat kumartavat alempivöisille treenipareilleen - tämä oppimisen kunnioittaminen ei unohdu vyön tummuessa. Syvä kumarrus on dojoslangia ajatukselle, jonka voisi sanoina tiivistää näin: "Kiitos että treenaat kanssani. En halua vahingoittaa sinua, joten tehdään tämä turvallisesti ja hyvässä hengessä, oppien toisiltamme".
Honbussa treenataan todella rennosti, eikä ihmeempää pokkurointia erikseen tarvita. Ohjaajia voi puhutella nimeltä ja heiltä voi ystävällisesti kysyä asioita - jopa kyseenalaistaa sitä, miksi he opettavat jotain tekniikkaa tehtävän juuri sillä tavalla, jos se ei itselle tunnu järkevältä. Tärkeintä on kohteliaisuus ja tilannetaju, ei sokea auktoriteetin kyseenalaistamattomuus.
Joitakin sääntöjä dojolla kuitenkin on, kuten monissa kamppailulajeissa tapaakin olla, ja myös Honbussa kumarretaan sekä alussa, lopussa että treenatessa. Keskityn tässä tekstissä etiketin virallisempaan puoleen, asiallisesta käytöksestä enemmän kirjoituksen kakkososassa.
Ennen treenejä
Kun astutaan tatamisaliin, pysähdytään sinne vievään oviaukkoon ja kumarretaan shomenia kohti. Shomen on dojon ns. "aitiopaikka". Shomen on perinteisesti se seinä, jolla ei ole oviaukkoja, ja joka on kauimpana oviaukollisista seinistä. Kannattaa seurata muita honbulasia ja ohjaajia sen suhteen, mihin milläkin salilla kumarretaan.
Tatamille astuessa käännetään rintamasuunta shomenia kohti ja kumarretaan uudestaan. Joissain seuroissa ja lajeissa on mentävä polvilleen, mutta Honbussa riittää, että kumartaa pystystä. Jälleen tatamilta poistuessa treenin lopuksi kumarretaan shomenia kohti, kuten myös salista poistuessa, aivan kuten sisään mentäessäkin. Honbulaiset pääsääntöisesti kumartavat vain ensimmäisen kerran tatamille astuessaan ja siltä viimeisen kerran poistuessaan, mutta eivät treenien aikana tapahtuvien poistumisten yhteydessä.
Treenien aluksi
Treenien alkaessa asetutaan riviin vyöarvojärjestykseen siten, että mustat vyöt ovat rivin oikeassa laidassa. Siitä vasemmalle järjestys on ruskeat, siniset, vihreät, oranssit, keltaiset ja valkoiset vyöt, ja äärivasemmalla ne, joilla ei ole gitä (eli karatepukua). Ohjaaja seisoo riviä vastapäätä ja huutelee sieltä japaniksi kaikenlaista, mihin treenaajat reagoivat. Se, mitä kaikkia kohtia ohjaaja tästä käy läpi riippuu täysin siitä, mitä ohjaajaa huvittaa vetää. Joskus vain "kumarretaan pystystä". Pääpiirteissään pisin alkurituaali, johon Honbussa törmää, on vastaavanlainen:
1. Rivin muodostuttua ohjaaja sanoo “kiesuke”, jolloin jalat laitetaan yhteen.
2. Ohjaaja sanoo “seiza”, jolloin mennään istumaan polvilleen nilkkojen päälle.
3. Ohjaaja sanoo “mokuso”, joka tarkoittaa jokseenkin, että seuraavaksi keskitytään. Voit joko sulkea silmäsi tai tuijottaa suoraan eteenpäin, kumpi ikinä on mukavampaa. Hyviä keskittymisaiheita ovat esimerkiksi “tänään olen parilleni hyödyllinen”, “tänään treenaan rauhallisesti ja tiedostavasti”, tai “jee karate jee jee karate karate karate” (oma suosikkini).
4. Ohjaaja sanoo “mokuso yame”, jolloin keskittyminen loppuu ja silmät avataan. Seuraavaksi ohjaaja sanoo “shomen-ni rei” ja kääntyy itse shomenia kohti. Kumarretaan hiljaa.
5. Ohjaaja kääntyy takaisin treenaajia kohti ja sanoo “otakaini rei”, jolloin kumarretaan taas, ja sanotaan “onegaishimasu”, mikä tarkoittaa monenlaisia asioita, kamppailulajien kontekstissa esimerkiksi “tahtoisin harjoitella kanssasi”. Viimeinen kumarrus on siis treenikavereille. Ohjaajan noustessa ylös nousee myös rivi ylös. Kumarretaan pystyssä vielä kerran.
X. Treenien lopuksi tämä sama kumartelu käydään läpi sillä erolla, että kohdassa 5 sanotaan "arigatou goshiemasita" (arigatoo gosaimasta). Se on japania ja tarkoittaa "paljon kiitoksia", ja sillä kiitetään treeneistä.
Treenin keskellä
Treenien rakenne on pitkälti seuraavanlainen: ohjaaja antaa ohjeet siitä, mitä tehdään. Tämän jälkeen valitaan pari, jonka kanssa harjoitellaan. Parin löydyttyä henkilöt kumartavat toisilleen ennen kuin alkavat harjoitella. Jos kyseessä on sparri, on myös kohteliasta koskettaa hanskoja yhteen ennen varsinaisen sparrin aloittamista. Kun ohjaaja huutaa "yame", tarkoittaa se, että harjoittelu keskeytetään ja ohjaaja antaa lisää ohjeita. Tässä vaiheessa saattaa myös tulla parin vaihto. Kun paria vaihdetaan, kumarretaan vanhalle parille uudestaan, ja voi myös sanoa “kiitos” valitsemallaan kielellä.
Treenien lopussa suoritetaan samanlainen yhteiskumarrus kuin alussakin, mutta nyt “onegaishimasun” sijaan sanotaan “arigato goshiemasita”, joka tarkoittaa “paljon kiitoksia”. Ennen loppukumarruksia treenivaatteet on hyvä suoristella ja siistiä, jotta jonkinlainen arvokkuuden illuusio säilyisi.
Myöhässä saapuminen
Huom! Tämä on treeniturvallisuusasia!
Jos tulet treeneihin myöhässä, kun kumarrukset on jo aloitettu ja mahdollisesti jopa lopetettu, jää tatamin reunalle istumaan polvillesi ja kumarra kaksi kertaa shomeniin omatoimisesti. Tämän rituaalin merkitys on, että teet normaalisti rivissä tehtävät keskittymiset itsenäisesti ja olet valmis treenaamaan. Jää sitten odottamaan lupaa liittyä mukaan. Ohjaaja huomannee sinut jossain vaiheessa, ja kun hän sanoo "mukaan vaan" (tai huitoo käsiään suuntaasi, tai muuten signaloi huomanneensa sinut), saat liittyä treeneihin.
Älä mene sekaan omin päin. Ensinnäkin Honbussa myöhästymistä ei tuomita - joskus niin käy, eikä sille voi mitään. Osoitat sinnikkyyttä sillä, että tulit treeneihin myöhästymisestä huolimatta, etkä käyttänyt sitä tekosyynä olla tulematta lainkaan. Toisekseen on tärkeää, että ohjaaja tietää, jos joukossa on joku, joka ei ole kuullut edellistä ohjeistusta, joka voi olla esimerkiksi variaatio teemasta "hyökkääjä lyö kovaa". Ei liene tarpeen selittää, miksi se, ettei toinen treenaajista ole kuullut tätä ohjeistusta, on vaarallista.
Mut miiiiiiks?
Alkukumarruksilla on pitkät perinteet, mutta niillä on myös käytännöllinen funktio: yhteiskumarrukset toimivat eräänlaisena rituaalina, joka helpottaa treenaamiseen keskittymistä ja treenimentaliteettiin siirtymistä. Useat pidempään treenanneet raportoivat, että treenin aikana kaikki muut huolet ja murheet unohtuvat, on vain karate. Tämä on seurausta onnistuneesta asiaan keskittymisestä ja voi johtaa stressin lieventymiseen ja karatesta nauttimiseen.
Parille kumartamisen funktio on muistuttaa sekä itselle että treenikumppanille, että treeneihin on tultu oppimaan ystävällisessä hengessä kavereiden kanssa, ei vahingoittamaan vastustajia. Tätä pidetään erityisesti Honbussa suuressa arvossa, koska meille on tärkeää, että treeneissä on kivaa. Luottamus treenikaveriin tekee treenistä paitsi kivempaa, myös turvallisempaa ja vähemmän pelottavaa. Itse olen myös havainnoinut, etteivät sparratessa suojauksen läpi päässeet iskut satu yhtään niin paljon, kun ne tulevat joltakin sellaiselta treenikaverilta, jonka koen mukavaksi ihmiseksi tai jopa kaverikseni karaten ulkopuolellakin.
Yhteenveto
Tämä postaus yrittää kuvailla aihetta, josta voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan. Sen vuoksi olen jättänyt joitakin yksityiskohtia selventämättä (esimerkiksi mitä kaikki ne japaninkieliset sanat tarkoittavat). Toivon mukaan tämä opas kuitenkin valottaa hieman Honbun olennaisimpia kohteliaisuusnormeja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti